Koulu ja sitä ympäröivä yhteiskunta ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin paljon. Yhä enenevässä määrin kaikki palvelut ovat digitalisoituneet, ja tämä heijastuu tietysti myös koulumaailmaan. Uudenlaisia oppimisympäristöjä ja opintokokonaisuuksia tuodaan perinteisten rinnalle. Tavallisten, paperisten oppikirjojen rinnalle on tullut sähköisiä kirjoja ja materiaaleja. Liitutaulun on korvannut jo monessa paikassa erilaiset esityslaitteistot ja interaktiiviset välineistöt. Yhteydenpito koteihin hoituu paperisten reissuvihkojen sijaan sähköisillä reissuvihoilla, kuten Wilmalla tai Helmillä.
Viimeiset vuodet ovat pakottaneet kouluja vielä suurempaan ”digiloikkaan” vallitsevan pandemian myötä. Tavallinen, koulussa tapahtuva lähiopetus piti siirtää hyvin yllättäen ja pikaisesti etäopetukseen. Alun epävarmuuden ja sopivien ohjelmistojen etsimisen jälkeen opiskelu alkoi vähitellen onnistua. Ollaan sitten lähi-, etä- tai hybridiopetuksessa, tietyt rutiinit luovat turvaa ja jatkuvuutta opiskeluun.
Uudet ympäristöt ja menetelmät vaativat opettajiltakin oman osaamisen päivitystä ja tukea työskentelyyn. Tämän hankkeen myötä pyrimme tarjoamaan opettajille vahvistusta digitaalisen lukutaidon tukemisen kautta. Oma taustani hankkeessa toimimiselle on pitkäaikainen työskentely luokanopettajana, kehittäjäopettajana ja kollegakouluttajana. Tänä keväänä valmistuin myös Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä -erikoistumiskoulutuksesta (DigiErko). Koulutuksen aikana kirjoitin pohdintoja esimerkiksi digitaalisesta yhteiskunnasta ja toimijuudesta, 2000-luvun osaamisesta ja yhteistyöverkostoista. Tekstejä voi käydä lukemassa blogistani.
