Järjestimme toukokuun aikana pilottikoulun luokille yhteensä 11 työpajaa Tampereen Juniversityn tiedeluokassa. Saimme pajoihin laajan otannan oppilaita aina kolmosista yhdeksänteen luokkaan asti, mukana oli myös pienluokkia. Yhteensä pajoissa kävi 177 oppilasta.
Pajojen olennaisin ja innostavin osio oli Minecraftin pelaaminen virtuaalilaseilla. Laseina käytimme Oculus 2:a. Ryhmien tehtävänä oli rakentaa yhteistyössä taloa. Peliaikaa virtuaalimaailmassa oli puolesta tunnista tuntiin, riippuen ryhmän koosta. Koska laseja oli kerrallaan käytettävissä 8-10, jaoimme isompia luokkia 2-3:een osaan.
Muina tehtävinä pajoissa oli lisätyn todellisuuden eli AR:n tehtäviä sekä ohjelmointia. AR-puolella käytimme Quiver-sovellusta, jolla saatiin herätettyä värityskuvia eloon, 3D Bearia, jolla tehtiin pieniä ratoja ja sijoitettiin vaikkapa eläimiä esteeksi, sekä paria tietokirjaa, joihin sai lisättyä todellisuutta niihin liittyvien sovellusten avulla. Ohjelmoinnin apuna oli Robogem-lautapeli ja Micro:bit-mikrokontrollereita, viimeiselle kerralle saimme lainaksi ProBot-autot. Tämä oheistoiminnan osuus pajoissa oli haastavampi – virtuaalimaailmaan pääsemisen odottelu oli tottakai haastavaa, eikä silloin oikein jaksanut keskittyä muihin tehtäviin.
Alustavia pajojen kyselypalautteen tuloksia
Opettajien ensivaikutelma VR-kokeilusta oli lämmin, sillä 0-5 asteikolla keskiarvo oli 4,25. VR-kokemuksen järjestämiseksi saatu apu ja Minecraftin talonrakennusskenario koettiin sopiviksi. Kokeilun perusteella suuri osa opettajista suosittelisi myös VR-lasien kokeilemista opetuksessa myös kollegoilleen.
Oppilaiden tuntemuksia Minecraftin pelaamisen jälkeen kysyimme kolmiportaisen fiilismittarin avulla ja 2/3 vastauksista olivat positiivisia. Osa negatiivisista tuntemuksista liittynee omiin pelimieltymyksiin, VR-pahoinvointiin, kokeilun sijoittumiseen lukuvuoden loppuun – tai myös peliajan liian aikaiseen loppumiseen. Joka tapauksessa vaihtoehtoisen sisällön tarjoaminen pienelle, mutta merkittävälle osalle on jatkossakin tärkeää.
Kokemuksia pajojen järjestämisestä
Pajojen pitäminen kehittyi, mitä pidemmälle päästiin. Alkuun oli epävarmuutta laitteiston toimimisesta ja tottakai muutama demoefekti saatiin aikaiseksi – jopa siinä määrin, että ensimmäinen paja jouduttiin keskeyttämään teknisten ongelmien vuoksi ja siirtämään viimeiselle kouluviikolle. Ohjeistuksemme selkeytyi paja pajalta ja osasimme tarttua haasteisiin jo ennalta. Oppilailta ja opettajilta saadut palautteet auttavat meitä kehittämään vielä entisestään toimintaa. Reagoimme mm. luomalla ohjeita Minecraftin pelaamiseen ja ohjainten käyttöön.
Oheistoiminnan miettiminen tuotti myös alkuun haasteita, mutta niissäkin mentiin paljon eteenpäin löydettyämme uusia mahdollisuuksia pitää oppilaiden mielenkiintoa yllä erilaisten pelien ja tehtävien avulla. Toki tämä olisi voinut olla vielä enemmän ohjatumpaa, mutta toisaalta osa oppilaista nautti siitä, että sai itse päättää, mitä tekee ja kenen kanssa.
Kaiken kaikkiaan pajoissa oli mahtavaa tekemisen pöhinää. Oli hienoa nähdä, kuinka sellaisetkin oppilaat, jotka koulun arjessa eivät kuulemma olleet kovinkaan hyviä ystäviä, tekivät yhdessä keskustellen yhteistä rakennusta. Lopputuotokset olivat hienoja ja jokaisella ryhmällä erilaisia. Usealta oppilaalta tuli palautteena: ”Voisiko tänne tulla uudestaan?” tai ”Oli liian lyhyt aika!”. Toki meillä on vielä suunniteltavaa ja kehitettävää, ennen kuin avaamme vastaavia pajoja syksyllä laajemmalle joukolle, mutta hyvillä mielin kuittaamme pajat tältä keväältä.
Maria, Joel, Mia ja Marianne